Ollos tervehditty näille sivuilleni.

Blogeja minulla on kolme, yhdessä alteregoni Hörvelö kerää listaa kaikesta pitämästäänliittäen kuviani joukkoon, toisessa lyhyesti kuvasanailen.. enkä aina niin positiivisestikaan.

Tässä ajattelin kirjailla noita perin mielenkiintoisia Wanhan kansan merkkipäiviä, jotka sisältät syviä kansanviisauksia. Niiden mukaan elettiin arjet ja pyhät, kylvettiin sekä korjattiin sato. Olen erittäin iloinen kommenteista ja jos lisäilet päiviin liittyviä sanontoja.


30. elokuuta 2010

Vanhimmat aikamitat



Kansanomaisessa ajanlaskussa ovat yö, talvi ja kuu olleet vanhimmat perustekijät. Olihan pelottavasta yön pimeydestä selviäminen merkittävämpää kuin valossa tarpominen. Väliaikoja mitattiinkin öiden lukumäärällä; kahen kolmen yön perästä.

Suomessa puhumme nykyisin vuorokaudesta, mutta sitä ei esiinny muinaisrunoissa sen paremmin kuin sukulaissanoissakaan. Synty pohjaa kyläyhteisöjen apajapaikkoihin. Kutuaikana kullakin nuotta- tai lippokunnalla oli yksinoikeuteen vuoro auringonlaskusta auringonlaskuun. Sen jälkeen vaihdettiin vuoroa. Samaa tapaa on käytetty myös yhteismyllyissä. Lappalaiset poropaimenet käyttävät nimitystä jandur-vuoro.

Pimeän lisäksi talvi oli hankala aika. Syksyisin piti miettiä mitkä eläimet "jätetään talvelle". Miten monelle ruokaa riitti ja jos pärjäsi talven, kesä oli leikintekoa. Siis käytännössä eläimelle tuli vuosi elinaikaa lisää. Talvea käytettiin iän laskemiseen; hevonen oli kakstalvias. Käsitteenä vuosi on ikivanha, mutta saatettiin sanoa myös ajastaika. Vuosi päättyi suomalaisten parissa kekriin, siis sadonkorjuuseen. Metsästyskauden myötä alkoi uusi ajastaika, vuosi. Kylät pysyivät järjestyksessä ja treffit sovittiin viiden yön päähän, joten vasta hallinnolliset yhteisöt tarvitsivat tarkempia määreitä saadakseen verotukset, käräjät, juhlat sekä muut yhteisöllisesti tärkeät asiat ilmaistua päivänkin tarkkuudella.

Mukaan ajan määrittämiseen tuli kuu. Uusi kuukausi alkoi kuun syntymästä ja säännöllisesti muodoiltaan toistuvana sekä kaikille öisin näkyvänä, siitä tuli selkeä ajan rytmittäjä.


4 kommenttia:

  1. Hmm komeita kuvia! Mistäspäin olitkaan?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Elisa, halusimme käydä Kuhmossa Juminkekossa jossa sokerina pohjalla oli Minkkisen Kalavelaan perustuvan valokuvanäyttely. Yövyimme Kajaanissa. Ihastuin kaupunkiin. Alimmainen kuva on Tanelin partsilta kännykällä otettu, kun n. kello 23.00 oli lämpöä +23C. Hurmaava keli ja ihastuttava historiahavinainen kaupunki!

    VastaaPoista
  3. Rakastan näitä vanhoja juttuja, luen niitä tosi mielelläni ja vielä noin ihanat kuvatkin. Lapset ajattelevat vielä aikaa öissä, ainakin "kuinkamonta yötä on vielä jouluun" jutuissa.

    VastaaPoista
  4. Manna - tämähän on minun kotikaupunkini ;)

    VastaaPoista