Meille tuttu intiaanikesä tunnettiin mm. akkain kesänä ja Pärttylin pikkukesänä. Varsinkin kylmien kesien jälkeen sitä odotettiin, mutta "jollei päivä lämpiä päivän Pärttylin perästä, niin lyö leppään kätesi, toinen tuohitölleröhön" eli alappa lämmittää asuinsijaasi. Intiaanikesä sanana on meille tullut muualta euroopasta ja sillä selvitetään olevan aika merkillinen historia.
Jälkikesä esiintyy monissa eurooppalaisissa kalenteripyhimysten nimissä. Matin kesä (21.9.) alasaksissa, Unkarissa mikkelin (29.9.) Dionysos, Gallus, Demetrius jne Viittauksia on myös monin tavoin; vanhojen vaimojen kesä; altweibersommer leskenkesä Sveitsissä ja paljon muita. Ne aivan yleisesti kansanmurteissa tarkoittavat vanhahkon henkilön uutta nuoruutta, mutta myös hämähäkin kasteisia seittiä, joita häilyy etenkin syyspäivinä, puissa ja ruohikoilla. Auringon valo kimaltelee niissä ja vanha kansa sanoo, että maa on kiimassa. Useissa Euroopan maissa "akka" eli seitin kehrääjä on Neitsyt Maria. Filamentti della Madonna Italiassa, Mariegarn Saksassa; hämähäkin siima jne jne. Nimitysten merkitys vaihtelee vuosisatojen ja uskontokuntien painopisteiden mukaan.
Syksyn kauniita päiviä uskottiin pyhimysten hankkineen muistojuhlansa viettämistä varten.
"Ei sikiä siipilintu päivän Perttelin perästä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti