Vanhimmat aikamitat

Kansanomaisessa ajanlaskussa ovat yö, talvi ja kuu olleet vanhimmat perustekijät. Olihan pelottavasta yön pimeydestä selviäminen merkittävämpää kuin valossa tarpominen. Väliaikoja mitattiinkin öiden lukumäärällä; kahen kolmen yön perästä.

Suomessa puhumme nykyisin vuorokaudesta, mutta sitä ei esiinny muinaisrunoissa sen paremmin kuin sukulaissanoissakaan. Synty pohjaa kyläyhteisöjen apajapaikkoihin. Kutuaikana kullakin nuotta- tai lippokunnalla oli yksinoikeuteen vuoro auringonlaskusta auringonlaskuun. Sen jälkeen vaihdettiin vuoroa. Samaa tapaa on käytetty myös yhteismyllyissä. Lappalaiset poropaimenet käyttävät nimitystä jandur-vuoro.

Pimeän lisäksi talvi oli hankala aika. Syksyisin piti miettiä mitkä eläimet "jätetään talvelle". Miten monelle ruokaa riitti ja jos pärjäsi talven, kesä oli leikintekoa. Siis käytännössä eläimelle tuli vuosi elinaikaa lisää. Talvea käytettiin iän laskemiseen; hevonen oli kakstalvias. Käsitteenä vuosi on ikivanha, mutta saatettiin sanoa myös ajastaika. Vuosi päättyi suomalaisten parissa kekriin, siis sadonkorjuuseen. Metsästyskauden myötä alkoi uusi ajastaika, vuosi. Kylät pysyivät järjestyksessä ja treffit sovittiin viiden yön päähän, joten vasta hallinnolliset yhteisöt tarvitsivat tarkempia määreitä saadakseen verotukset, käräjät, juhlat sekä muut yhteisöllisesti tärkeät asiat ilmaistua päivänkin tarkkuudella.

Mukaan ajan määrittämiseen tuli kuu. Uusi kuukausi alkoi kuun syntymästä ja säännöllisesti muodoiltaan toistuvana sekä kaikille öisin näkyvänä, siitä tuli selkeä ajan rytmittäjä.

Perttyli

"Mitä päivä Pärttylinä, sitä sää sinä syksynä"

Tänään on satanut liki koko päivän ja jos wanhoihin sanontoihin on uskomista, Pärttylin sateet kestävät yhdeksän viikkoa.  Usein kansanomaisessa vuosijaossa on ensimmäinen syyspäivä apostoli Bartolomeuksen muistopäivänä. Kyllähän syksyn merkkejä näkyy jo koko Suomessa nykypäivänäkin. "Mikä pisti Pertun päähän, teki mustikan mustaksi, teki yön pimeäksi, toipa pellolle kokkosen, toipa tulta tupasehen."  Päivät lyhenevät; "Pärttyli ottaa pois päänalaiset" eli ei päivänokosia.

Kylvöt on pitänyt tehdä, mutta toisaalta päästään nauttimaan maan antimista. Nyt sai nauriita nyhtää syödäkseen ja tapa on siirtynyt perunaankin. Pohjois-Karjalassa on vietetty potakkajuhlaa, jolla perunan syönti aloitettiin. Kyllähän luonnon omaan tahtiin eteneminen tuo maukkaampia tuotteita. Miksi tammikuussa pitää saada uutta perunaa tai lakkiaisjuhliin kasvattaa sitä kasvihuoneturpeessa?

Lounais-Suomessa varsinkin on pellavat pitänyt saada maasta pois. "Jälkeen Pertun vedetystä pellavasta ei tule enää ihoja" samoin on humalan kävyt syytä poimia näihin aikoihin; "jonses korjaa mua Perttuna, niin  ma lähren Pohjanmaalle" tällä kuvattiin käpyjen lentävän tuulen mukana.

Aikanaan, kun metsästys oli tärkeä keino saada lihaa ruuaksi, aloitettiin metsälintujen metsästys näinä aikoina. Samoja suuntia noudatetaan vieläkin, osaksi siksi, että poikaset ovat ehtineet kasvaa isoiksi.  "Perttulista vipu vireeseen"

"Akkain kesä on Pertusta Mikkoon"

Pärttylin pikkukesä

Meille tuttu intiaanikesä tunnettiin mm. akkain kesänä ja Pärttylin pikkukesänä. Varsinkin kylmien kesien jälkeen sitä odotettiin, mutta "jollei päivä lämpiä päivän Pärttylin perästä, niin lyö leppään kätesi, toinen tuohitölleröhön" eli alappa lämmittää asuinsijaasi. Intiaanikesä sanana on meille tullut muualta euroopasta ja sillä selvitetään olevan aika merkillinen historia.

Jälkikesä esiintyy monissa eurooppalaisissa kalenteripyhimysten nimissä. Matin kesä (21.9.) alasaksissa, Unkarissa mikkelin (29.9.) Dionysos, Gallus, Demetrius jne  Viittauksia on myös monin tavoin; vanhojen vaimojen kesä; altweibersommer  leskenkesä Sveitsissä ja paljon muita. Ne aivan yleisesti kansanmurteissa tarkoittavat vanhahkon henkilön uutta nuoruutta, mutta myös hämähäkin kasteisia seittiä, joita häilyy etenkin syyspäivinä,  puissa ja ruohikoilla. Auringon valo kimaltelee niissä ja vanha kansa sanoo, että maa on kiimassa. Useissa Euroopan maissa "akka" eli seitin kehrääjä on Neitsyt Maria. Filamentti della Madonna Italiassa, Mariegarn Saksassa; hämähäkin siima jne jne. Nimitysten merkitys vaihtelee vuosisatojen ja uskontokuntien painopisteiden mukaan.

Syksyn kauniita päiviä uskottiin pyhimysten hankkineen muistojuhlansa viettämistä varten.

"Ei sikiä siipilintu päivän Perttelin perästä"

Torstai

Torstaina ei saanut mitään viljaa kylvää, se on kadepäivä. Toisaalta karjan saattoi keväällä laskea ensikerran ulos, ilman että sitä kohtasi mikään onnettomuus. Poikkeuksen tekivät lampaat. Mietin, kylväisikö vanha kansa tänään, sillä nyt on myös Maunon päivä.

"Kun Maunun päivänä kylvää ruista, niis se kasvaa, oli maa märkää tai kuivaa."

"Ruis on kylvettävä kahdeksannella viikolla."

kun

viikot laskettiin Vanhasta Mikkelistä, 12.10. Vanhaan Pietariin,12.7.

Jälki-Maria

  

Tammikuusta elokuun 15. päivälle siirrettiin Neitsyt Marian kuolin- ja taivaaseenastumispäivä vuonna 528 keisari Mauritiuksen aikana. Se on aikanaan ollut huomattava juhla suomessakin. Nousiaisissa on vietetty Jälki-Maarian kirkkomessua. Agricola käytti kahta nimeä; Isoi Marian päivä assumptio ja Neitsen Marian juhlapäivä, jolla hän kuoleman kärsi. Nälkä-Marin päivästä puhutaan myös.

 

Myöhäiskeskiajalla Heinä- eli Kukka-Maria on ollut pääjuhla ja taivaaseenastumispäivä vain jälkijuhla. Virsikirjan kalenteriin se on vakiintunut 1700-luvulla. Vanhasta Neitsyt-Marian juhlasta ovat muistona Marjatta ja Marja nimet. Marjatta juontaa Marketasta (Marietta) jälkimmäinen rinnastetaan sanaan marja. Vuonna 1950 paavi Pius XII julisti, että Neitsyt Maria on astunut elävänä taivaaseen, joten enään ei puhuta kuolinpäivästä.

Elonkorjaaja ei kaipaa sadetta ja Marian pelätään satavan pitkään, saattoipa "sataa peräkkäin 40 päivää".

"Jos Kusipuo-Maijan päivänä sataa, niin sataa koko syksyn"

Pappiloissa ja kartanoissa oli tapana kylvää hiukan myöhemmin.

"Jälki-Maarjan päivänä herrat ennen ensi kerran kylvivät."

Rautayöt

Susannan päivänä kylvetään vanhalla siemenellä ruista ja Susanna antaa uusia perunoita. Enään ei voi tehdä saunavihtoja.

Laurin aikana siis pelättiin kovasti hallaa. Toisaalla, jos Laurista pääsee ohi, on lämmintä Mikkeliin asti. Lauri kuitenkin heittää toisen kylmän kiven veteen, kun Jaakko viskaa ensimmäisen.

"Lauri miehenä menee, Hippoliitus leivän vie." Tuon mukaan vanha Hippoliituksen päivä 13.8. on vieläkin pahempi hallayö. Kaikkein pelätyimpiä siis ovat elokuun rautayöt; 11., 12., ja 13. päiviä vasten.

"Klaaraan kun säästyy, kyllä sitten pelto säästyy"

"Susanna katsoo perunan juureen"

Laurin päivä

Roomassa marttyrikuoleman 10.8.258 kokenut Pyhä Lauri on miltei Jaakon veroinen ja varsinkin katolisena aikana meilläkin varsin huomattava pyhimys. Keskiaikaisia Laurin kirkkoja on vieläkin paljon.

Tärkeä vuoden päivä. Heinät piti olla ladossa "Lauri ladot lukkoon panee, kuhilaat ja kokkoset pellolle pystyttää". Samoin elonkorjuu piti aloittaa viimeistään Laurina; "sirppi vihannimpaankin puskaan".

Rukiin kylvölle päivä on merkittävä ja monista asioista povattiin tulevaa ja ohjattiin kylväjää. "Laurina lata pellolle, Perttuna pois."

Kalenterisauvan lata -merkistä on tuo sanonta, sillä se muistuttaa peltolataa. Kyseessä on kuitenkin rautaverkko, jonka päällä diakoni poltettiin kuoliaaksi.

Erilaisia asioita ennustettiin tai paremminkin nähtiin Laurin päivän merkeistä. Syksyn säätiloja, varsinkin maatalous elinkeinoon kuuluvia, halloja pelättiin olihan niillä tuohon aikaan ratkaiseva merkitys sadon määrään. Aloitettiin lampaiden keritsemisiä, tutkittiin muuttolintujen eloa; "Lauri laumaan panee, Perttuli peräti viepi". Lutikoille ja torakoille tehtiin temppuja niiden ulos saamiseksi. "Luteet Lauriin"

Laurin öinä nähdään tähdenlentoja, Laurin kyyneleitä. Maapallo kohtaa kierrossaan Persiuksen tähtikuvion meteoriparvia.

"Lauri hallahousu"

" Lauri lehteen kusee"

Perjantai

Perjantaita on myös kutsuttu; katehen päivä ja peätsintä pieksupäivä. Peätsintä tulee venäjän numerosta viisi (пять (pjät)

Jos kuu syntyy perjantaina, siitä tulee riitiö eli se on sekalaista ilmaa koko kuukausi. Perjantaina ei myöskään ollut hyvä aloittaa kovinkaan monia toimia; huono viljan kylvö- ja korjuupäivä, eikä saanut hakata kaskea, onhan se kateen päivä. Kaveet ovat pahoja henkiä.

Sen sijaan Hirvensalmella ainakin nauris piti kylvää perjantaina: "mihin aikaan päivästä se on tehtävä, saadaan tietään siten, että pihlajainen keppi katkaistaan kolmeen osaan ja heitetään järveen. Jos tyvi uppoaa, on kylvettävä aamulla, jos keskiosa kylvetään päivällä ja jos latva uppoaa, on kylvettävä illalla."

Perjantai-iltaa pidettiin viikon kalleimpana iltana ja sitä se taitaa olla varsin monelle päivätyöläiselle vieläkin. Haetaanhan viikonlopun ostot tai juhlitaan työviikon päättymistä.

Lampaiden pesu oli perjantaina kielletty

Kristuksen kirkastamisen päivä

Satoon kajoaminen ennen kirkastamisen päivää on kiellettyä. (6.8.)

"On vesi vilu juotava, yö pimeä maattava, halko haapanen jykeä, harmaa hevonen ei aidan takaa näy."

Maria

Rukiin leikkuupäivä on Mariana.

"ruis ja vattu, hillomarja ja otra"

"Kun on puolukka puolikypsä,

on pelto kokokypsä.

Kun lillukka on kokokypsä,

on peltokin kokokypsä."

Elokuu

Elokuu on saanut nimensä eloista, joita nyt kerätään latoihin.

Agricolan Rucouskirian kalenterissa se mainitaan myös Mätekw eli Kyluökw, mätäkuu ja kylvökuuna. Elokuun tärkeimmät tapahtumat olivat rukiin kylvö ja elonleikkuu.

Elosalamoina eli elovalkeina tunnetut jyrinättömät salamat valmistavat eloa, eli jouduttavat satoa. Kalevantulina ne myös tunnetaan.

"Kuhilas pellolle, kynttilä pöydälle"

"Sumu illalla, halla aamulla"